Elämme mielenkiintoista aikaa. Aikaa, jossa työn tekemisen tavat ovat menneet uusiksi hetkessä. Osa toimialoista on tehnyt etätyötä jo pidempään ja itsensä johtamisen tueksi rakentuneet rutiinit on omaksuttu. Kuitenkin meillä on iso joukko ihmisiä ensi kertaa itsensä johtamisen haasteen edessä.
Toisin kuin ajatellaan tai uskotaan, oman toiminnan johtaminen ei ole helppoa. Asiaa ei suinkaan helpota se seikka, että oman toiminnan ja työn johtamisen lisäksi usealla on tällä hetkellä lapset kotona ja heidän koulunkäyntiään olisi hyvä tukea ja jopa johtaa.
Miten itseä johdetaan?
Siinäpä kysymys. Asia, johon ei ole oikeaa vastausta, vaan jokaisen tulee luoda omaan elämään sopiva tapa. Kyse on ensisijaisesti ajankäytön ja energian priorisoinnista. Eli siitä kuinka paljon työajasta käytän erilaisiin tukitoimintoihin: toisin sanoen itseni viihdyttämiseen ja tylsyyden poistamiseen. Mahdollisuuksia tähän on valtavasti.
Asiaa hahmottaakseni jaan ajankäytön neljään eri sektoriin ja haastan sinut miettimään, kuinka paljon vietät aikaa milläkin alueella.
Neljännessä sektorissa aikamme menee kaikkeen sellaiseen kivaan ja mukavaan, joka ei ole työn tekemisen kannalta tärkeää. Vielä tässä vaiheessa aikaansaatavalla asialla ei ole kiire. Kutsukaamme tätä itsensä viihdyttämisen ja stressin lievittämisen alueeksi. Tämä on alue, jossa meidän myös kuuluu viettää aikaa. Sen tärkeänä tehtävänä on toimia stressiä lievittävänä tekijänä. Jokainen meistä on täällä jonkin verran työpäivästä.
Suositeltavaa on nousta välillä ylös ja käydä haukkaamassa happea. Tämä muun muassa vastaiskuna koronauutisten selaamiselle sosiaalisesta mediasta, joka voi päinvastoin olla stressiä lisäävä tekijä.
Kolmas sektori on mielenkiintoinen. Kutsutaan sitä häiriöiden sektoriksi. Siellä olevat asiat johtuvat usein itsestä katsottuna ulkopuolisista tekijöistä. Kotona olevat lapset metelöivät tai puoliso kyselee hölmöjä juuri kun olet päässyt flow-tilaan, jossa työt rullaavat ja ajatus juoksee.
Vinkkinä tähän on sopia mahdollisesti myös kotona etätyötä tekevän puolison kanssa pelisäännöt. Miten toimimalla ja päivän paremmin suunnittelemalla molemmat saavat keskittyä tietyn aikaa kaikkein tärkeimpiin työtehtäviin? Tämä pelisääntökeskustelu toimii yllättävän hyvin myös lasten kanssa.
Toinen sektori on se, mistä kivi usein hiertää, sillä siellä asuu stressi ja paine. Tämä on ajankäytöllisesti alue, jossa deadlinet paukkuvat ja asiat on pakko saada valmiiksi tiettyyn aikaan mennessä.
Meillä ihmisillä on muuten jännä tapa lykätä jopa todella olennaisten ja tärkeiden asioiden hoitaminen tähän sektoriin. Miksi? Pieni paine tekemiseen ja stressin aiheuttama muutos välittäjäaineissa (adrenaliini) saa meidät tekemään tehokkaammin asioita ja antaa tunteen hallinnasta. ”Nyt olen tämän homman päällä ja teen tehokkaasti ja tuottavasti töitä”. Huono puoli tässä on töiden kasaantuminen painesektorille jatkuvasti. Jokainen tietää mitä tapahtuu, kun stressitila on päällä liian pitkään.
Sitten päästään ykkössektoriin. Siellä asuu täyttymys. Sinne pääsee itseä johtamalla. Itsensä johtaminen on yksinkertaisesti tekemisen suunnittelua ja suunnittelemansa tekemistä. Tässä auttavat rutiinit. Kotityöhön rutiinien rakentaminen tekee itsekurin työstä helpompaa. Valmentajana en taas malta olla antamatta vinkkejä, joten tässä tulee.
- Ota kalenteri käteen. Suunnittele tuleva kuukausi kalenteriin. Korona tekee eteenpäin näkemisen vaikeaksi, jopa mahdottomaksi, mutta suunnittele kuitenkin sen tiedon pohjalta mitä sinulla on.
- Pilko kuukausi viikkotason tekemiseksi ja viikko päivärutiiniksi. Laita kalenteriin kaikki asiat, mihin aikaasi käytät. Haastan vielä tekemään tämän arvomaailmasi pohjalta.
Lopuksi
Tässä vielä esimerkki omasta ajankäytöstäni. Ensimmäisenä laitan kalenteriin ajat, jotka käytän oman terveyden edistämiseen eli ajat liikunnalle ja palautumiselle. Sen jälkeen ajat mitkä pyhitän perheelle. Sitten kalenteriin työtehtävät, puhelut, videoneuvottelut, blogin kirjoittamiset ja työn kannalta oleellinen somesurffaus.
Mitä paremmin saat luotua rutiinin itsellesi, sitä enemmän saat aikaan tärkeitä asioita. Ja mikä parasta – vähemmällä stressillä.
Alla vielä tarkempi esimerkki omasta työpäivästä.
Kirjoittaja: Jari Puranen, joka elää koronan aikaan yksin 12-vuotiaan poikansa kanssa
Edit: Katriina Karkulehto
*****
6:00-7:30 Herätys ja aamulenkki 20-30 min. Jos laiskottaa tai on huono ilma, niin lihaskuntojumppa ja pienet venyttelyt päälle kotona.
8:00-9:00 Pojan herätys (12 v. teini, heräämiseen menee helposti tunti) ja aamupalan laitto pojan kanssa yhdessä.
9:00-9:30 Päiväohjelman läpikäynti lapsen kanssa ja pelisääntökeskustelu työajan rauhoittamisesta puolin ja toisin.
9:30 Toinen kuppi kahvia ja töihin, poika kouluhommiin. Töiden tauottaminen n. 45 minuutin välein. Terassilla happihyppely.
11:30- 12:00 Lounaan laitto ja jälleen yhdessä lapsen kanssa.
12:30 Työt ja kouluhommat jatkuvat.
14:00-15:00 Yhteinen ulkona tapahtuva aktiviteetti pojan kanssa (koris, pyörälenkki, kävely tms.)
15:00 Välipala ja pojan koulutehtävien läpikäynti yhdessä ja keskustelu sekä lapsen kuuntelu niihin liittyvistä asioista.
15:00-16:30 Omien työjuttujen teko ja mikä tärkeintä seuraavan päivän suunnittelu kalenteriin (poika pelaa pleikkaa ja somettaa).
17:00 Oma treeni
18:30-19:00 Päivällisen teko ja nauttiminen yhdessä lapsen kanssa.
19:00- Chillailua, kirjan lukemista, pyykki-show, kodin siivoamista tms. kivaa, mahdollinen kävelylenkki ulkona, lapsen kanssa jutustelua, jos 12 v. teiniä huvittaa (usein ei huvita).
20:00 Iltapalan laitto ja jos mahdollista, niin otan juniorit mukaan tähän. Joku hyvä keskustelu lapsen ikään ja kehitystasoon liittyen, olen läsnä.
21:30 Nukkumaan